Musta asfaltti kiiltää märkänä pimeässä
kun sade rummuttaa kadun likakaivon kantta vieden sadevetenä mukanaan
eilisen toivon ja runouden.
Sytytän kynttilän niiden kunniaksi ja puhallan tulitikun sammuksiin.
Ja runous herää kuin kynttilän liekki uudelleen.
Hiljaisuus ympäröi minut ottaen huomaansa,
vain sateen ropina ikkunaan,
kiedon huovan ympärilleni ja suljen silmäni mutta silti näen kynttilän sydänliekin
joka lämmittää palelevaa sieluani.
Ja runous vie minut mukanaan ja tuo uuden toivon,
villihevosena laukkaa sydämeni syke,
pysähdy, kuuntele,
joku koputtaa oveen, avaa sen. astuu sisään, tuo sateen tuoksun ummehtuneeseen huoneeseen ja niin veto sammuttaa kynttilän mutta ulkoa sisään astunut sulkee minut syliinsä ja se on PIMEYS!
"Viikon 7 krapusanat ovat musta, runous, kynttilä.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
17 kommenttia:
Kivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!
Vahvaa tunnelmaa sanoissasi, pimeydestäkin voi löytää runon.
RUnouden voima lämmittää, eikä syliin sulkeva pimeys tunnu pelottavalta.
Kiitos kauniista sanoistasi, oli kiva tulla. <3
Kiitän, pimeydessäkin voi olla lohduttavaa, piiloutua siihen. <3
Upea kuva hämähäkistä verkossaan. Ja voimakas runo, joka kyllä minut sai hengästymään, koska tuo pimeys oli kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Heti ajattelin, että se oli jotakin pahaa, joku - peräti! - mielen pimeys. Mutta onneksi taisin olla väärässä.
Kiitos paljon, jos pidit runostani💕 ja kuvastani 🥰 hämis oli kerran vastassa kun tulimme illalla Mökille niin olihan se kuva otettava. Aamulla oli ottanut koivet alleen ja seitin kainaloon, hra tai rouva Hämis oli hävinnyt.
Ja ei ei mielen Pimeys,sentään , tosin jokainen saa ja voi tulkita kuten tahtoo😁
Upea kuva!
Sielusta mustaan asfalttiin - paljon mahtuu yhteen runoon.
Ihana kuva ja tarina
Kiitos paljon :)
Juu yllättävän paljon, saa kolmesta sanasta aikaiseksi ;)
Kiitos, paljon<3 Hämiskuvan tarina löytyykin tuolta aikaisemmasta vastauksesta; kaveri oli kutonut seitin Mökin terassille :) Onneksi ei pode araknofobiaa.
Pimeä on kuin suojaava vaate, kivasti soljuva runo!
Kiitos kauniista palautteestasi :)
Kyllä pimeälläkin on lämpöiset kädet ja turvallinen syli. Asenne ratkaisee. Hieno kuva myös!
Kiitos! Se on totta! Positiivisella asenteella pääsee pitkälle ja on myös hauskaa <3
Lähetä kommentti