Vanha pyykkilauta on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Tarkoitus oli tuunata jotain kivaa siitä mutta jäi vuosiksi kaappiin pölyttyy. Mieleni on muuttunut joten enpä taida tärvellä sitä!
Pyykkilaudan historiaa lyhyesti:
"Aaltopeltipyykkilaudan patentoi USA:ssa Stephen Rust vuonna 1833.Pyykkilaudat alkoivat kuitenkin yleistyä vasta 1900-luvun alussa. Pyykkilaudasta oli metallisia sekä hellävaraisemmin peseviä lasisia malleja. maailmansotien välillä kehiteltiin lisäksi käsivoimalla pyöritettäviä pesukoneita ja pesumäntiä." Lähde: Meillä Kotona.
Valmistajan nimestä ei enää saa oikein selvää mutta siinä on lukenut Vaasa P. & E. Petell Vasa.
https://www.finna.fi/Record/sarka.M016-30639
Pyykkilaudan aaltoileva, hankauspinta on muovia ja raamit ovat puusta naulattu. Mitat ovat: P 32 x l 3 x k 58 cm.
1.1.1936 mainosti P. & E. Petell yritystään Vaasassa näin.
E. J. Petell haki patenttia rullakaihtimeen vuonna 1.1. 1937./ Patenttirekisteri: Virallisen lehden liite 1937.
Missä vaiheessa he ovat valmistaneet myös pyykkilautoja ei selvinnyt. Lisään tiedon kun löydän.
Otaksuisin pyykkilautani olevan viime vuosisadan alusta ja luettavan jo talonpoikaisantiikkiin.
Oletko pessyt ja hangannut pyykkiä koskaan pyykkilaudalla? Minäpä olen maalla. Rankkaa hommaa. Tosin meillä kotona kaupungissa äidillä oli UPO-pulsaattorikone ja valkoiset pellavalakanat hän keitti suuressa padassa. Lakanat vietiin sen jälkeen ulos narulle kuivumaan ja nostettiin pyykkikeppien(?) avulla ylös.
Puhtaat, valkeat lakanat💗
11 kommenttia:
Muistan lapsuudesta, että meillä oli harmaa tuollainen. Se oli yksiosainen ja aaltoilevaan pintaan hangattiin vaatetta. En kyllä enää muista, että mitä sillä pestiin.
Niin nostalginen aaltopelti pyykkilauta. Muistan tuollaisen omasta lapsuudenkodistani.
Pyykkilautaa, vanhaa sellaista olen pidellyt mutta en koskaa käyttänyt pyykinpesuun. Sen sijaan pulsaattorikone on tuttu, mulla oli niitä erään vanhan maalaistalon remontin jälkeen kaksikin kappaletta (päästiin penkomaan aittaa ja latoa) ja molemmat toimi hyvin. Joku työporukasta kun oltiin saunomassa meillä, keksi hullun idean eli "voisikohan tuolla tehdä betonia"? joten ei muuta kuin kokeilemaan. Vesi ja muut vaadittavat aineet koneeseen ja himmeli pyörimään. Betoni oli jo oikean betonin näköistä kun on tilttasi, se ei enää jaksanut vaikka silloin pienessä laitamyötäisessä naurattikin, niin harmitti jälkeenpäin todella paljon. Sen toisen koneen kohtaloa en muista.
Cara kiitos muistelusta🌸taidettiin ainakin pikkupyykkiä pestä tuollaisella.
Kruunuvuokko, kiitos🌸taisivat olla aika yleisiä aikoinaan.
Peppone, ai kauheeta, tuli todistettua ettei sovi betonin tekoon. Pulsaattorikone oli siitä kiva että muksuna pyydettiin että sai puristella vaatteita niitten telojen läpi. Aika kampeamista. Piti varoa ettei jää sormet väliin. Kyllä nykyään on niin paljon helpompaa. Kiitos muistelosta, varmaan harmitti, nyt olisi museotavaraa.🌸
Niinhän se olisi mutta kun nuorena oli hullu niiin minkäs teet.
Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus?😂😜
Äidilläni oli tuollainen (voi olla vieläkin) mutta en tiedä käyttikö hän sitä. Hän maalasi sen kehykset Jossain vaiheessa kirkkaan vihreiksi. Sellaisena muistan sen. Kaunis esine. ☘️ Pyykkikepeistä tulee mieleen syömäpuikot 😀
Betonin teko pesukoneella vaati tietynlaista hulluutta, kuten monet keksinnöt. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan. Respect.
Ihana, nostalginen pyykkilauta. Minunkin äitini pesi valkeita lakanoita isossa padassa, jossa oli kiehuvaa vettä ja pyöritteli pyykkiä isolla kepakolla. Ulkona kaikki pyykit kuivatettiin silloin.
Älä ihmeessä tee tuolle mitään. Tuollaisena juuri paras.
Lähetä kommentti