Oma blogiluettelo

Lukuaika- laskuri

Päivän Sitaatti🌹

🌸 ❤️

PoP-Kalenteri

Vko MaTiKeToPeLaSu

sunnuntai 6. syyskuuta 2026

Viikon krapu 37: Vanha Tuulimylly

 

Tuulimylly oli seisonut siinä jo kauan, vähä vähältä rapistuen.


Sen pyörivät siivekkeet olivat uhmanneet tuulta ja myrskyä vuosisadan , sen suojissa jauhettu viljaa kyläläläisille.

 

Hylättynä se katsoo alas kylään.


Kerrotaan että aikoinaan vanha mylläri oli kuollut äkillisesti tapaturmaisesti ja myllärin koira oli kieltäytynyt lähtemästä myllyn luota. Koira makasi pää tassujen päällä kivirappusilla odottaen isäntää joka ei koskaan enää saapuisi...Päivä toisensa perään...


Kerrottiin myös tuulimyllyssä kummittelevan. Kuutamoöinä oli nähty vanhan myllärin vaimon liikkuvan ja katselevan ikkunasta ulos ja kaipaavasti huokaillen miehensä perään. Silloin alkoivat myllyn siivekkeet liikkua ja myllärin koira haukkua.


Mutta se  kaikki on vain legendaa ja rapina Tuulimyllyssä hiirien.

 🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾🌾

Viikon Krapuhaaste on tällä viikolla kuvahaaste joka kirjoitetaan ylläolevasta kuvasta sadan sanan tarina( otsikko mukaan lukien).

Viikon krapuhaastetta pitää SuSuPetal jonka blogista voit käydä lukaisemassa haasteen ehdot ja aikaisemmat Kraput ja postaukset sekä Cara.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

23 kommenttia:

Cara kirjoitti...

Vanhoissa myllyissä voi olla näköjään mitä vaan kulkijaa. Koira oli tosi uskollinen isännälleen.

Päivi kirjoitti...

Cara, näin haluan kuvitella, mennyt aika elää siellä vielä...Myllärin koiralle kova paikka kun rakastamansa isäntä katosi jälkiä jättämättä....ei tiennyt koiraparka miksi.

SusuPetal kirjoitti...

Aina välillä saa lehdistä lukea näistä uskollisista koirista, jotka eivät suostu jättämään paikkaansa omistajan kuoltua. Olisikohan ollut Japanissa, missä koiralla oli tapana tulla isäntää vastaan junalle tämän palatessa töistä. Kun isäntä kuoli, koira jatkoi asemalle menoa ja aseman henkilökunta antoi sille ruokaa.
Vanhat tuulimyllyt kiehtovat mielikuvitusta, kuten tässä kravussasi!

Päivi kirjoitti...

SusuPetal, se oli Hachiko ja myönnän että tämä koira oli mielessäni kun krapun tein,.😍 Olen nähnyt kummatkin elokuvat ja se japanilainen alkuperäinen vuodelta 1987 on parempi. Richard Geren tähdittämä elokuva oli liian imelä ja pliisu amerikkalaisittain.Google tarjoaakin ensin vain sitä Geren leffaa. Mutta nämä ovat makujuttuja.
Ja kyllä tälläinen herättää mielikuvitukseni, kiitos kommentista!🍁

aimarii kirjoitti...

Tämän myllyn tarina kiehtoo. Mielikuvitus saa myllyn elämään ja hiirten rapistelu vain rikastuttaa tunnelmaa.

AilaKaarina kirjoitti...

Ai että mä rakastan, kun sun tarinoissa on usein koira. Uskollisempaa olentoa saa etsiä <3

sami niilola kirjoitti...

Vanhat tuulimyllyt ovat upeita. Ei vaan valitettavasti paljon näy.

Kaisla kirjoitti...

Aika uskottava tarina. Elämän janassa on kaikki tapahtumat mahdollista Upeasti osaat kertoa 🫠

Päivi kirjoitti...

Kiitos aimarii että pidit tarinasta💖

Päivi kirjoitti...

AilaKaarina, kiitos💖🐾Jostain syystä niihin nyt pujahtaa aina yksi tassulainen....🐾

Päivi kirjoitti...

sami, totta, täällä miedän lähellä on yksi tuulimylly ja se kunnostettiin vuosia sitten. Valitettavasti ei ole kuvaa mutta kiehtova mylly on, pitäisi selvittää sen tarina.

Päivi kirjoitti...

Kaisla, no mutta, suuret kiitokset!💖🐾Häkellyn aivan....

pasanen kirjoitti...

Faktat leikkaavat mielikuvitukselta usein siivet :-).

sini kirjoitti...

Huu kuinka jännittävä tarina myllyn tapahtumista! Kiva lukea välillä vanhoita ajoista joissa kännykkä ja netti eivät ole pääosassa...👍👍

Kanerva kirjoitti...

Krapusi on kiehtova kummitusjuttu! Tätä lisää, oikeita vanhan ajan kummitusjuttuja, huu!

Päivi kirjoitti...

pasanen niinhän se usein tekee.

Päivi kirjoitti...

sini kiitos!💖🐾

Päivi kirjoitti...

Kanerva, kiitos🐾💖tykkään itse kummitusjutuista ja niitä penskana kerrottiin ja keksittiin pimeässä huoneessa peiton alla....

Repolainen kirjoitti...

"Herätit henkiin" 10-vuoden takaisen muiston skajanterrieri Bobbysta Skotlannista. Omistajansa kuoltua Bobby vartioi tämän hautaa peräti 14 vuoden ajan. Bobbyn oma hauta pronssipatsaineen löytyy yhä Greyfriarsin Kirkyard - hautausmaalta.
Kodiksi saneeratusta tuulimyllystä osui juuri eilen silmiin tv-ohjelma, melkoista "taistelua" museoviraston kanssa. Itse sain toukokuussa majoittua yhdeksi yöksi tuulimyllyyn Portugalissa - se oli kyllä upea kokemus!! Siitä lähtien katsonut tuulimyllyjä ihan eri silmin!

Päivi kirjoitti...

Repolainen, oho, en ollut kuullutkaan moisesta koirasta, kiitos kun kerroit!Mielenkiintoinen tarina, voi kun olisi päässyt joskus Skotlannissa käymään....Varmaan mielenkiintoinen ja upea kokemus on yöpyä myllyssä!💖👍🏻

Oriolus kirjoitti...

Voisipa sitä pelästyä, jos yhtäkkiä tuulimyllyn siivet alkaisivat pyöriä ja koira haukkua. Uskottava legenda!

Matilda Varjo kirjoitti...

Mitäpäs jos tarinaa onkin se hiirten rapina ja totuus on löytyykin vanhoista legendoista? 😎

Silkku kirjoitti...

Ihana vanha tuulimylly 💖 ja tarina vai onko se tarina... sitähän emme koskaan saa tietää.