Kaikilta meiltä löytyy kaappien ja laatikoiden kätköistä wanhoja ja uusia lusikoita. Niitä on saatu tai peritty mummolta, papalta, vanhemmilta, isotädeiltä tai voitettu urheilukilpailuissa vuonna Kekkonen. Kirpputoreiltakin on joku saattanut muutaman ostaa.
Kuvassa olevaa Finnairin logolla selvästi tunnistettavaa metallilusikkaa lukuun ottamatta muut ovat hopeisia palkintolusikoita.
Palkintolusikan takana on teksti "Kuntokilpa 1970" ja hopean leimat 830 H R7 vuodelta 1973. Kuka lie voittanut , sitä ei tarina kerro. Itse olin niin huono urheilussa koulussa aikoinaan ettei mitään voittoja tullut, olin aina viimeinen😹
 |
Kuntokilpa 1970 on ollut näköjään kuntokilpailu Helsinki -Tallinna , Näin liikkuu Helsinkiläinen.
- Nurmi Touko, Salmenkylä Matti
Suomi, 1971 sivuja 31.Muoks. 9.2.2025: Alkoi niin kiinnostaa tuo Kuntokilpa että ostin kirjan tuon linkin takaa Antikvariaatti Salpalinja😂 Ehkä ja jospa lusikoiden saajan nimi löytyisi sieltä?
Noita Kuntokilpa-lusikoita löytyi meiltä nimittäin vuosilta 1970-1974.
Helanderin blogissa löydät muuten lisää tietoa miksi hopeaa leimataan ja mitä erilaiset leimat kertovat esineestä? Blogissa on mielenkiintoista tietoa muutenkin keräilyistä ja designista.
8 kommenttia:
Lusikoissa on kauniita yksityiskohtia. Minä pelastin kerran ison kasan lusikoita menemästä roskiin. Tein muutamasta hienoimmasta ja yhteensopivasta jonkinlaisen taulun. Suurin osa on edelleen jemmassa "pahan päivän varalle" ;D
Kauniita lusikoita. Katsoin facebookissa, kun joku oli tehnyt upeita koruja hopealusikoista. Hopeisia rannekoruja, sormuksia ja riipuksia oli taitavissa käsissä syntynyt
Kiva valikoima vanhoja lusikoita. Eihän noista kannata koruja tehdä, mukavampi säilyttää ne kokonaisina ja ehkä asetella ne vaikka tauluun. Joskus lapsuudessani ihmisiä kannustettiin hiihtämään ja jotkin reitit oli merkitty kansanhiihtoladuiksi. Latujen varrella oli kannellisessa laatikossa vihko ja kynä. Sinne sai merkitä nimensä ja päivämäärän milloin oli lenkin kiertänyt ja ehkä vielä senkin kuinka monta kertaa. Silloin oli kaikki manuaalista touhua.
Kiitos, niinpäs onkin :) Hieno pelastus sinulta, olisin varmaan tehnyt saman, eihän lusikoita voi vaan roskiin heittää! Saivat sitten uuden "elämän" luonasi taulun muodossa :) Ja hyvä että on vielä varalla jos jotain kivaa keksii. Meiltäkin löytyy enemmänkin mutta ne on niitä Ruusu-lusikoita ja odottaa käyttöä juhlalusikoina( ja on käytettykin). ;)
Kiitos, vähän ajan patinaa vain ;) Juu, joillakin on taito hyppysissä ja hienoa vain jos saavat uuden käyttö tarkoituksen, parempi sekin kuin joutua roskiin metallinkierrätykseen.
Kiitti, tuolla vitriinissä olleet kunnes kaivoin ne esille. Ehkä joku taulu olisi kiva ja yhdestä vanhasta lusikasta teinkin, en muista olenko tehnyt postauksen siitä. Ja en osaisi edes ehkä tehdäkkään( raaskia) noista koruja.
Muistan kyllä nuo kansanhiihtoladut ja vihkot ja kynät reitin varrella, niitä oli täälläkin, kyllä tuli hiihdettyäkin silloin! Vaan yhtään palkintolusikkaa en saanut tai voittanut vaan väliäkös sillä. Talvella liikkuminen oli paras palkinto, kuten kesälläkin.
No nyt kyllä kaduttaa... kaikki mitallini ja palkintolusikat meni äidin muutossa. Hän oli palkintojani säilönyt - heh heh...
Onhan meilläkin yläkerrassa omien lasten pokaalit ja mitallit... lusikoita ei enää 90-luvalla muuten saanutkaan... hmm....
Näköjään mitään ei saisi heittää pois...
Ihastelin yksityiskohtia... joko kiillotit?
Ou nou, välillä kyllä tuntuu ettei mitään saisikaan heittää pois...auts....: D mutta jos kaikki säästäisi niin olisi kyllä aina melkoinen muuttokuorma kun muuttaa hih. Kiitos ihastelusta, en vielä, ehkä nyt teen kun lomakin ja kaikki =) On nuissa lusikoiden varsien päissä aika jännät koristelut, mitähän lie tuo kolmio meinaa.
Lähetä kommentti