Kesän ollessa nyt jo hyvässä vauhdissa ja kukkien ja kasvien rehottaessa on hyvä aika muistella kasvien keräilyä kansioon 1960-luvulla.
Kaivoin yläkomerosta Isännän vanhan Kasviston eli Herbaarion johon hän joutui viidennellä luokalla vuonna 1967-68 keräämään eri kasveja kesälomallaan.
Kasvit kansion sivuilla olivat jo kovin hauraat ja teippauksista irronneet, joten varovaisesti piti sivuja käännellä.
"Kasvion eli herbaarion kerääminen oli vanhemmille sukupolville tuttua puuhaa. Lajituntemusta pidettiin 1800-luvulla niin tärkeänä osana yleissivistystä että oppikouluissa aloitettiin kasvien kerääminen ja lajien opiskelu 1860-luvulla, jolloin oppilaiden piti kerätä 70 lajin herbaario."
Lähde ja lainaukset: Koulukasviot-Luonnontieteellinen museo- / Turun Yliopisto
![]() |
Silmäruoho ojanpientare 17.6.1967 Pietaryrtti pelto 4.9.1967 Tahmea peltokorte Päivänkakkara pelto 18.7. 1967 |
"Kasvien kerääminen loppui kouluissa vuonna 1969. Tällä haluttiin suojella luontoa liialliselta kukkien keräämisellä ja säästää oppilaita ja heidän vanhempiaan kasvien keräämisen vaivalta. Kasvioiden keräämiseen liittyi myös paljon huijaamista ja niiden arvostelua pidettiin yleisesti mielivaltaisena."
Ilmankos minä säästyin kasvien keräämiseltä vaikka kasvien nimiä kouluissa opeteltiinkin. Isännän muisteloista päätellen taisi olla aika pakkopullaa hänelle tuolloin eikä hänen herbaario aivan täynnä olekaan.😄
Mukava muisto kuitenkin 1960-luvulta ja koulunkäynnistä tuolloin. Tätä ei hävitetä ja luulen että lapset säilyttävät sen edelleenkin omille jälkipolville.💗🌸
![]() |
Valkoapila pelto 25.8. 1967 Kultapiisku pelto 8.9. 1967 Mänty |
"Nykyisin kouluherbaariot kerätään usein koostamalla kännykkäkuvista digikasvio. Enää ei valtioneuvosto määrää kerättävien kasvien lukumääriä kuten ennen vanhaan ja kasvioon vaadittavien kasvilajien määrä vaihtelee kouluittain yleensä 20:n ja 40:n välillä."
Tämä onkin varmaan nykyajan koulukkaille se mukavampi tapa!
Jouduitko sinä keräämään kasveja ja onko oma Kasvisto tallella?🌿
Jahas, tästä olikin jo oma postaus vuodelta 2016 mutta en laita kierrätyspostaukseksi kuitenkaan. Kuka haluaa voi käydä lukaisemassa edellisen postauksen aiheesta oheisen linkin kautta.
16 kommenttia:
Tämä on varsinainen aarre. Minäkin olen kerännyt kasvikansion, mutta se on ajan saatossa kadonnut. Kasveille piti merkata latinankieliset nimet. Oli mielenkiintoista.
Minä en enää joutunut keräämään kasveja, mutta Siskoni kyllä tuskaili niiden kanssa. Piti löytää sopivia kasveja, kerätä juurineen, kuivata prässäämällä , liimata pienillä liimasuikaleilla paperille ja vielä kirjoittaa kaunokirjoituksella kasvin latinan kielinen nimi. En muista monta kasvia kesässä tuli kerätä mutta aikamoinen nivaska niitä oli. Ja huolellista ja siistiä piti olla !
Ihan hyvä, että tuo homma lopetettiin , mutta ei taitaisi tämän päivin koululaiset edes tuohon kyetä :-).
Miksi puhutaan "joutumisesta"? Isosiskoni teki kansion innostuneena ja suurella mielenkiinnolla. Minulla se ei ollut enää koulutehtävä, mutta huvikseni keräsin, tutkin ja kuivatin löytämiäni kasveja.
Kyllä se joutumiselta tuntui. Ja isosiskon kasvisto oli eri kokoa, ettei voinut lainata
Pohjoisessa tuo 40/kesä oli paljon, onneksi kolmannen kohdalla muutimme etelämmäksi
Hei enkuli, kiitos, ihmeteltiin juuri Isännän kanssa että on säilynytkin. Harmi että omasi kadonnut. Tästä taitaa ne latinankieliset nimet puuttua, ja osasta suomenkielisetkin. 😄
Hei Terhi, kiitos muistelosta, ei hajuakaan minullakaan paljon olisi pitänyt olla, tuolta linkistäkään ei tarkkaa tietoa ollut mutta paljon varmaankin! Oma hommansa on ollut. Tuo nykyajan tyyli parempi, säästää harvinaisempia kasvejakin ja luontoa.
Hei anna, siltä se Isännästä kuulema tuntui😂 Varmaan monesta ollutkin ihan hauskaa puuhaa! Kiva että teillä oltiin innostuneita💚
Hei HennaMar, siltä tuntui Isännästäkin, osa Kasviosta jäi tyhjäksi. Nykytyyli kivempi , minäkin bongailen puhelimella kasveja ja kukkia ja tutkin jälkikäteen mitähän mahtavat olla. Asuiinalue on varmaan asettanut omat haasteet löytää ne kaikki 40 tai paljon pitikin! 💚
Upea asia, että kasvio on säilynyt. Olen kerännyt kouluaikanani herbariooni lähemmäs 100 kasvia. Tarkkaa määrää en enää muista. Tykkäsin kasvaista ja myös keräsin innokkaasti ne. Mieleen on jääneet monien kasvien latinankieliset nimetkin, myös heimonimet. Harmi, että kasvioni on hävinnyt, mutta lapsenlapsen kasvion poika antoi minulle. Autoin myös häntä kasvien keräämisessä
Olipa kiva kun löysit kasvikirjan, kun vasta kirjoitin aiheesta omassa blogissani. Kuvien ottaminen säästää kyllä luontoa enemmän kuin kukkien prässääminen, mutta onhan nuo kasviot hienoja muistoja.
Tuo olikin mukavaa hommaa. Vielä 60 vuodenkin päästä muistan kukkien nimiä ihan tämän keräyksen takia. Harmi kun sitä ei enää ole koulussa, kovin ovat nykyään vieraantuneet luonnosta. Nuoret ihmettelee kun tiedän niin paljon kukkien nimiä ja tunnistan lintujen lauluja.
Hei Mummu, täytyy käydä lukemassa postauksesi aiheesta😊 Vanhat kasviot ovat kyllä aarteita ja muistoja. Kuvien ottaminen on kyllä parempi juttu nykyaikana.
Hei Sude, hieno liikkua luonnossa kun tuntee kasvit!🧡 Jakamani linkin mukaan olisi kouluissa vielä kasvien tunnistusta digikasvion muodossa mikä on hyvä juttu sekin( otetaan puhelimen kameralla kuva).. Luontoa säästävää💚🌸
Hei aimarii, tuohan on ihan mahtava määrä, vau😳👍 harmi että hävinnyt mutta kiva kun sait lapsenlapsen kasvion ja autoit häntä, näin se tieto taito periytyy!💚🌸
Kerrassaan upea aarre 👍🌞 olen muuten syntynyt tuolloin 1968.
Kiitos Silkku🌺 olet minua nuorempi sitten☺️
Lähetä kommentti