 |
| Kuva: ChatGPT |
Seuraava runo on minun kynästä 50 vuotta sitten ja yksi harvoja säilyneitä tuotoksia tuolta ajalta.😄
Olin nuorena kova kirjoittelemaan kaikenlaista ja varsinkin runoja. Koulussa meillä oli luokalla näytelmäryhmät jonka yhden armoitettu näytelmien kirjoittaja sain olla. Yksi kirjoittamani näytelmä oli nimeltään Rikas rouva ja rosvot ja ei, käsikirjoitusta ei ole säilynyt. Saimme harjoitella näytelmää välituntien aikaa ja sitten se esitettiin koko luokalle. Olimme pukeutuneet asianmukaisesti. Se oli hauskaa aikaa.
Silloin vielä opettaja kirjoitti otsikoita liitutaululle ja saimme valita aineen aiheen, mistä kirjoitettiin. Paras aine sitten luettiin luokan edessä. Sain pojilta lempinimen "Satutäti" kun olin kova satuilemaan ja sain lukea satuja luokan edessä. No, kirjailijaa tai muuta semmoista ei sitten minusta kuitenkaan tullut...
Lueskelin myös kirjoja laidasta laitaan. Kun tulin kirjastosta( tai "laikasta" eli lainastosta tuohon aikaan) minulla oli aina ainakin 1 kassillinen kirjoja mukana joita ahmin yötä myöten...📚
Runo yksinäisestä kissasta
"Tuli ilta ja yö, kello kaksitoista lyö,
käveli tiellä kissa, sen nimi oli Hissa.
kaikki potki sitä ja haukku, mut kissa vain nauku.
Kissa hyppäsi aidalle ja tuli kaupungin toiselle laidalle.
Siellä asui koira paha, sillä oli markan raha.
Mutt´ kissa pelästyi, takaisin häipyi.
Talvi tuli, kissaa paleli ja toivo suli, sitä kissa ajatteli.
Satoi lunta, kaikki oli unta mut kissa toivoi kesää.
Oli pakkasta, Hissalla oli märkä,
ei kukaan ajatellut sen parasta.
Kissasta tuli laiha; sä osia mun kanssas vaiha.
Kissa oli surkea otus, rätti oli sen katos.
Alkoi tulla kevät, ja vedestä näkyi kalan evät.
Mut Hissa kun löytyi niin murheet silloin
näyttäytyi,
päättyi yksinäisen elämä ja runo meni tuulen mukana."
kirjoitti Päivi 10 vuotta 1974.
4 kommenttia:
Jopa olikin hieno runo, edelleen täysin julkaisukelpoinen! Minulla oli samat harrasteet. Näin äkkimältään tulee mieleen vain yksi runo: "Olin ennen iloinen, vaan en enää nyt." Tämä oli kai enemmän aforismi 😅 Onkohan runovihkoni vielä jossain. Pitääkin etsiä.
Liikuttavan ihana runo.
Voisithan aloittaa kirjoittamisen vieläkin, jos se kiinnostaa. Ei kai siinä ikärajaa ole.
Minä myös kirjoittelin jotain lapsena ja teininä. Joku ainekirjoitus on säilynyt ja yhdestä kirjoittamastani sadusta painatin Ifolor-vihkon jossa oma kuvitus.
Esim. Solentrolla voi painattaa omia novelleja ja runoja, näin vinkkinä mainittakoon.
Tai voihan niitä tarjota ensin kustantajallekin, jos siihen innostuu.
Kiitos paljon Sartsa!💗teiniaikaiset runovihkoni tuli heitettyä "tuleen", kauheaa murrosiän paatosta...toisaalta olisi huvittavaa lukea nyt näin 60-vuotiaana nuoren minäni rakkausrunoja tyyliin " riudun rakkaudesta häneen"😂 Toivottavasti runovihkosi löytyy!
Mummu Pirkanmaalta, kiitos paljon sanoistasi💗 Kirjoittelen haikuja nykyään aina silloin kuin inspis iskee ( Haikuja ja Kuvia-blogiini)ja kyllä, olen leikitellyt ajatuksella julkaista niitä omakustanteina...kiitos vinkeistä! Ehkäpä jos saan kerättyä rohkeutta...nimikin olisi jo valmiina.🙈
Lähetä kommentti