Oma blogiluettelo

Lukuaika- laskuri

Päivän Sitaatti🌹

🌸 ❤️

PoP-Kalenteri

Vko MaTiKeToPeLaSu

keskiviikko 26. marraskuuta 2025

Viikon krapu 48: Kiitollisuus

 




Vanha ajokoira makasi takan edessä ja tunsi, miten lämpö hiveli sen reumaattisia luitaan.



Nautinnollisesti se venytteli raajojaan ja välillä sen piiskamainen häntä naputti lankkulattiaa, kun se näki unta jäniksestä. Takaa-ajo oli kiihkeä mutta tulokseton. Unessa se pysähtyi ja kääntyi Isäntäänsä päin pettyneenä, vinkaisten.


-Mitä nyt Piki? Isäntä kysyi koiraltaan ja ojentui silittämään vanhan koiransa silkinpehmeätä päätä. Hän tunsi kiitollisuutta koirastaan joka oli ollut monella metsästysreissulla mukana.

Nyt Piki sai viettää ansaittuja eläkepäiviä.


Tuvassa tuli hiljaista. Puut rapsahtelivat takassa, ulkona ulvoi tuuli ja suuret lumihiutaleet leijailivat ikkunaan kiinni.

Piki huokaisi, oli niin hyvä olla, tuntea Isännän käsi pään päällä.


Viimeinen henkäys.

 🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶🐶

Krapu on oma otsikkosi mukaan lukien tasan sadan sanan tarina. Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin ja käy lukemassa ja kommentoimassa muidenkin krapuja. Vastavuoroisuus kunniaan!

Viikko on aikaa.


27 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Koirat ansaitsevat kiitollisuutemme ❤️ Ne ovat uskollisia kumppaneitamme. Onpa tunnelmallinen kuva.
Tykkäsin tuosta kertomuksen kohdasta missä häntä naputti lattiaa.

Cara kirjoitti...

Herkkä ja kaunis kirjoitus koirasta.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Upea tarina.

sini kirjoitti...

Lämminhekinen krapu isännän ja koiran suhteesta. Näin pitää ollakin! 🩵

MarMa kirjoitti...

Kaunista ja surullista.
Juuri itkimme työkaverin kanssa hänen menneellä viikolla koirien taivaaseen lähtenyttä pitkäikäistä ystävää. Heillä oli 14 vuotta matkaa. Kirpaisee.

SusuPetal kirjoitti...

Voi Piki! Viimeinen hetki oli hyvä, lämmin ja rakastava. Ihan itku tuli.

aimarii kirjoitti...

Pikillä on asiat hyvin, On huolehtiva ja rakastava isäntä, jollaisen toivoisi joka koiralla olevan.

Tampereen Mummu kirjoitti...

Kaunis ja herkkä kirjoitus. Voisit olla kirjailija.

pasanen kirjoitti...

Piki ainakin osasi olla kiitollinen menneistä, isännälle se saattoi olla vaikeampaa.

Päivi kirjoitti...

Rita A, totta puhut, koirat ovat niin pyyteettömiä rakkaudessaan. Kiitos💗Kuva on tekoälyn tekemä kun en muuta keksinyt. Eikös olekin aidon näköinen? 😳

Päivi kirjoitti...

Kiitos Cara💗🐾

Päivi kirjoitti...

Kiitos enkuli💗🐾

Päivi kirjoitti...

sini kiitos🐾💗

Päivi kirjoitti...

MarMa luopuminen koirasta on kuin itsestäkin jotain kuolisi. Ihan varmasti kirpaisi, on se niin surullista ja haikeaa😢😥🐾💗

Päivi kirjoitti...

Kiitos SusuPetal💗🐾

Päivi kirjoitti...

aimarii kiitos 🐾💗Pikistä välitettiin loppuun asti😥💗

Päivi kirjoitti...

Voi kiitos paljon Tampereen Mummu💗🥰olen vain tälläinen pöytälaatikkoon runoilija.

Päivi kirjoitti...

pasanen, kiitos💗🐾

Linda's Relaxing Lair kirjoitti...

Beautiful and sweet. Warm greetings from Montreal, Canada 😊 ❤️ 🇨🇦

Rita A kirjoitti...

Vähän ymmälläni tekoälyn suhteen 🤔

AilaKaarina kirjoitti...

Olen kyllä jo kommentoinut mutta en tajua minne se on kadonnut! No, uudestaan. Hieno tarina koirasta ja sen ihmisestä (vaikka metsästäminen on mulle vaikea asia, sitä kun tehdään myös hyvin julmalla tavalla mutta se siitä nyt). Olen ollut vierellä ja silittänyt niin koirani kuin kissani ikiuneen. Siksi tarinasi kosketti niin syvästi.

Pöllö kirjoitti...

Kaunis tarina Pikistä ja sen isännästä, molemmat olivat selvästi kiitollisia sekä ystävyydestä että elämästä toistensa rinnalla ❤️

Muistan miten kyyneleet vierivät isän poskilla, kun hän aikanaan laski meidän koiran menemään...

VanhaGubbe kirjoitti...

Samaistuttava tarina kun meilläkin täällä pyörii 4 koiraa jaloissa. Tai ei pyöri kuin 2. Toiset 2 on jo niin vanhoja ettei ole pyörijöiksi. Kaunis, koskettava tarina. Sai rauhassa lähteä

Päivi kirjoitti...

Kiitos VanhaGubbe💗🐾

Päivi kirjoitti...

Kiitos Pöllö💗🐾😢

Päivi kirjoitti...

Thanks Linda! 🐾💗

Päivi kirjoitti...

AilaKaarina, aina se koskettaa kun joutuu luopumaan lemmikistä...🐾💗😢