Kaksi kukkopilliä.
Kaksi erilaista tarinaa.
Kukkopillin historiaa:
"Timo Leisiö kirjoittaa väitöskirjassaan Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet kukkopillien historiasta Suomessa. Hänen tutkimustensa mukaan suomalaisia vanhoja savikukkoja on eniten löytynyt Lounais-, Keski- ja Itäsuomen alueilta sekä Karjalasta.
"Suomen kukkopillit ovat maailman mittakaavassa varsin uusi ilmiö, sillä ne luultavimmin levisivät tänne vasta 1800-luvulla.Alkunsa ammattimainen savenvalanta sai Venäjältä ja se asettui Karjalan alueelle. Ehkä merkittävin savenvalannan keskus kehittyi Karjalankannakselle Muolaan kylän Kyyrölään.
Perinteinen kyyröläläinen kukkopilli (kuva 1 )on mielestäni suomalaisten kukkopillien tiennäyttäjä.Kyyrölän tyylin mukaiset kukkopillit ovat jalustallisia, usein kirkkaan värisiä ja pistein koristeltuja.
1900- luvulla sotien aikaan Kyyrölän alueen perheet joutuivat evakkoon muualle Suomeen ja erityisesti Hämeenlinnan alueelle syntyi Kyyrölän perinteitä jatkavia savipajoja. Alkuperäisiä kyyröläläisten perustamia savipajoja on Suomessa enää yksi: vuonna 1972 perustettu Kyyrölän Savi Oy.( kyyrolansavi.com) "
Lähde: Kukkopillin jäljissä / tekijä: Julius Rinne, Aalto yliopisto, opinnäytetyö 2019 Muotoilun laitos/ Muotoilun koulutusohjelma
Kyseisen linkin kautta voit lukea melkein kaiken mielenkiintoisesta kukkopillistä.
Kuvan kirkkaanpunainen ja pilkuin koristeltu, valkoisin heltoin oleva kukkopilli on matkamuisto Vaalimaalta vuodelta 1970 ja risat.
Kukkopillin jalustassa lukee Vaalimaa ja pohjassa on nimikirjaimet NG. Kukkopillin jalusta on vähän lohjennut ja maalissa on hiushalkeamia. Ääni soi puhaltaessa silti kirkkaasti.
Huvikseni googletin kukkopillin kuvan Google Lensin kautta ja se johdatti minut Antologia Antikvaarin jäljille, missä oli kuva melkein samannäköisestä kukkopillistä saatesanoin "Kyyrölän savenvalajat kukkopilli Nikolai Galkin".
 |
| https://www.antikvariaatti.net/tuotteet/2230810 |
Voisiko olla siis että minun kukkopillini on Kyyrölän savenvalajien tekosia ja kukkopillin pohjassa olevat nimikirjaimet NG voi tarkoittaa Nikolai Galkinia? Hänestä en löytänyt mitään tietoa edes tekoälyn avulla.
Tämän pinkin ja pienemmän kukkopillin olen minä ostanut heräteostona 1990-luvulla markkinoilta. Mitään muuta erityisempää ei tähän kukkopilliin liity. Tekijästä tms. ei mitään tietoa mutta hauska kukkopilli ja aika terävä-ääninen vihellys siitä kuuluu.
 |
Löytyykö sinulta kukkopillejä? |
16 kommenttia:
Hienoja kukkopillejä, mullakin oli kersana yksi mutta siiskoa otti mun soitanta niin lujaa kuuloelimiin että se nappas multa sen kukkopillin ja paiskas sen paskaksi seinään. Sen jälkeen ei sittenn ole ollut kukkopilliä.
Meillä on kukkopillejä peräti 5, joista neljä on Hämeenlinnasta ostettu ja näyttävät 'kyyröläiseltä'. Ostimme ne aikanaan lapsille, kun siskoni ja meidän tyttäret olivat pieniä. Nykyisin pääsisäisen koristeina.
Upeita kukkopillejä!
Mun tarttee ensi kesänä ottaa Poika kaveriksi ja mennä tonne "Taunon" aittaan katsomaan mitä kaikkea sinne on kerätty ja kerääntynyt. Yksin en uskalla mennä, on sen Palon Tauno sen verran vekkuli mies, että tiedä jos ei enää pois päästä, vaikka tällainen ikääntynyt matami jo olenkin 😜
Siellä nimittäin saattaa olla Mursun mummon tavaroita ja jos on, niin sieltä löytyy kyllä sitten kukkopillejäkin!
Minusta on hienoa nähdä vanhoja esineitä ja niitä olet upeasti esitellyt. Kukkopillit kuuluvat siihen osastoon. Ei niitä näe enää oikein missään.
Tutun näköisiä kukkopillejä. Itselläni ei ole, mutta ystävällä on niitä aika armeija.
Kuvablogissani on kuvia niistä:
https://susupetal.wordpress.com/2024/12/29/rooster-whistles-kukkopillit/
Meillä on ainakin helttakukko. Äiti ja vissiin mummokin niitä taisi keräillä ja luulen, että meillekin on niitä jostain päätynyt. En muista, missä ovat nyt, ehkä yläkerrassa jossain laatikoissa. Pitää joskus kaivella. Äidillä taitaa olla omat ihan kirjahyllyssä.
Hitsi Peppone, tekipä ikävästi mutta onhan siinä kyllä aika karmea ääni jos ei harrasta okuriinin soittoa. Vähän sama kuin nokkahuilussa 🙉😂
HennaMar, sinullahan on monta niin käyvätkin kivoiksi pääsiäiskoristeiksi, minulla ollut vain pienessä hyllyssä koristeena. Kyyröslainen oli sana jota en vielä tuntenut ennen eilistä postaustani. Nytpä tiedän.🐔
Pöllö, nyt minä haluan nähdä sinun kukkopillisi ehdottomasti!🐔🦉Ties mitä Aarteita sieltä löytyy. Poika mukaan ettei TP kiusaa.😂
Kiitos sami! 🧡
Kiitos SusuPetal, käyn tutustumassa, on aina kiintoisaa nähdä minkälaisia muilla on💛Niitä kun on niin erilaisia.
Sartsa, hieno juttu! Itse en ole koskaan ajatellut kerätä niitä vaikka tiedän että niilläkin on oma keräilijäkunta. Olisi kiva nähdä millaisia sinulla on. 💛🐔
Sympaattisia muistojen kukkoja ❤️ Olin kesätöissä myymässä kotiteollisuusliikkeessä ja yksi myyntiartikkeli oli savikukko eli kukkopilli. Ostin niitä lahjaksi ja itselle, mutta mihin lie kadonneet vuosien varrella. Mukava oli niitä täällä nähdä. 💚
Rita A mahtoi olla mukava kesätyöpaikka💛Ja kiitos💚
Minulla pitäisi olla jossain tuolla lapsuuden laatikossa tallessa kukkopilli. Keski-ikä ja muistikapasiteetin heikkeneminen on iskenyt aika kovaa. Muistan, että oli joku erityinen syy, miksi halusin säästää kukkopillin, mutta syyn olen täysin unohtanut :D
Rva Kepponen, ei kaikkea voi muistaa mutta hienoa että on tallella ja olet halunnut säästää🐔💙
Lähetä kommentti