Etelänavan jäätasanko levittäytyi heidän edessään silmin kantamattomiin ja voimakas pohjoistuuli ärjyi heitä vastaan.
Koiravaljakon johtajakoira Nala nosti päätään ja haisteli ilmaa, muut koirat tempoivat levottomasti vetovaljaitaan. Nalan Isäntä kohensi rukkaskädellään lumimaskiaan eikä nähnyt eikä kuullut mitään. He olivat auttamattomasti eksyksissä, niin ainakin Isäntä luuli.
Punainen aurinko oli painunut mailleen jo ajat sitten sillä kaamosaika oli alkanut ja oli hämärää. Rapsakka lumituisku värjyi koirien ja Isännän kasvoille ja kova pakkaslumi narskui reen jalasten alla.
Yhtäkkiä Nala lähti kiskomaan määrätietoisesti saaden muut koirat mukaansa.
" Mitä nyt Nala?" Isäntä huusi vaikka tiesi ettei koira kuulisi lähestyvän myrskyn vuoksi.
Horisontissa näkyivät Tutkimusaseman valot.
🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺🐺
Viikon 40 krapusanat ovat punainen, ärjyä ja rapsakka.
Krapu on omien sanojesi mukaan 100 sanan tarina oma otsikko mukaan lukien.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa mutta älä muuta sanojen merkitystä.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Viikko on aikaa kirjoittaa krapusi.
2 kommenttia:
Onneksi on koirat ja niiden pettämättömät vaistot ja hajuaistit!
Kirpakka kuvaus talvesta, toivottavasti me säästymme noin hurjilta pakkasilta.
Tuli talvi mieleen. Koirat ovat tarpeellisia noissa olosuhteissa.
Lähetä kommentti