"Krapu on oma otsikkosi mukaan lukien 100 sanan teksti. Sanan ei tarvitse olla perusmuodossa mutta sanojen merkitys ei saa muuttua. Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin."
...leipä unohtunut puistonpenkille.
Muurahaisjengi sattui kulkemaan penkin ohi ja leivän tuoksu osui Johtajan nenään.
"Komppania seis!" puhui Johtaja huutaen." Käännös ylöspäin mars!"
Muurahaisjengi jatkoi kavuten puistonpenkin jalkaa pitkin voileivän luo.
Kinkkua, juustoa, mikäs sen parempaa.
Niinpä leipä tukevasti muurahaisten olkapäillä he laskeutuivat alas ja jatkoivat marssiaan eteenpäin kohti Kekoa.
Pelottava muurahaiskarhu tuli vastaan.
Sillä oli nälkä. Pitkällä kielellä se imaisi muurahaisjengin suuhunsa ja lipaisi huuliaan jatkaen matkaansa.
Leipä jäi maantielle.
Isokoinen koira jolkotteli tiellä ja vuorostaan haistoi leivän tuoksun. Koiralla oli nälkä ja niinpä se hotkaisi kinkkujuustoleivän yhtenä suupalana, sulaneeseen juustoon oli takertunut muutama muurahainen.
Sen pituinen se.
18 kommenttia:
Säälin muurahaisjengiä, kun olivat suurella vaivalla raahanneet voileipää ja sitten muurahaiskarhu söi ne!
Cara 🙈
Luonto osaa olla niin julma! Voi muurahaisjengiä, sääliksi käy.
Koiran puolesta olen iloinen!
SusuPetal se on se kamala luonto se.😆
Tämä oli hemmetin hauska kuvaus siitä kuinka äkkiä tilanteet muuttuu :D
No hitto. Olisin halunnut muurahaisten jatkavan elämäänsä onnellisina leipänsä kanssa.
Pirteästi kerrottu tuo alkutarina. Tykkäsin Johtajasta ja raikkaasta komennosta : käännös ylöspäin!
Muurahaiset jaksavat raahata mukanaan itseään teilusti isompi kuormia ihan oikeasti. Uskon että yksi voileipä on ollut hyvin kevyt kantamus mutta.. voi karhua kun tuli vastaan. Kiva tarina! 😂
Olisipa hauska nähdä leivän liikkuvan polulla ja löytää alta muurahaisarmeija leveine hartioineen :-)
Kiitos Pepsukka😄🐜
Kiitos paljon vanhagubbe😄
Kiitti sini😄🐜
pasanen, totta, olisipa yllätys mutta onneksi Suomessa ei ole muurahaiskarhuja.😂🐜
Satu luonnonlaista. Muurahaiset eivät voineet yllätys muurahaiskarhulle mitään. Olen kyllä joskus ihaillut ja ihmetellyt muurahaisten yhteistyökykyä ja voimaa.
Koira oli onnekas.
Saduissa joutuu joskus miettimään, kenen puolelle oikein asettuu.
Yksilöllinen näkökulma yksilöistä ja jengeistä.
Elämän kiertokulkua: koskaan ei voi olla varma kuka syö kenetkin. Unohtuneen leivän kautta mkarhu ja koira saivat syödäkseen. Lyhimmän korren vetivät murkut. Hauska kertomus, vaikka ruumiitakin tuli :o)
aimarii, muurahaiset ovat joukkojengiä jotka pitää puoliaan yhdyskuntansa puolesta mutta muurahaiskarhuille hekään eivät voi mitään, valitettavasti. Saduissa saattaa olla aina opetus, jota jää miettimään.
Kiitos aino🐜🍁
Oriolus, elämä on, tämä nyt oli tällaistä ajatusten virtaa mitä tuli päästä....nopeat syövät hitaat🐜😄
Lähetä kommentti