Muutos
"Sankka Aarniometsä alkoi ihan Kylän takaa.
Se levisi sieltä silmin kantamattomiin ja jos jaksoi kiivetä Jyrkänkallion huipulle saattoi metsää sieltä ihastella. Ikiaikaiset ikihongat ja petäjät joiden välissä kiemurteli kuohuva Jyrkänjoki- ja koski.
Kaunista kansallismaisemaa se oli parhaimmillaan."
Näin Vaari muisteli lapsenlapsilleen ja pudisteli päätään. Nämä katsoivat ihmetellen Vaariaan.
Oliko Ulkomaalaisen Tehtaan paikalla sijainnut joskus muka Aarniometsä?
Nyt siellä oli vain tehtaanpiippuja ja silmin kantamattomiin kiiltäviä teräksisiä tehdasrakennuksia ja asfalttiteitä.
Jyrkänkoski oli valjastettu tuottamaan sähköä ja joki kuivunut.
Ei Kylän lapset siellä ollut enää voineet kalastaa vuosikymmeniin.
Jyrkänkalliolle oli pääsy kielletty sillä siellä sijaitsi Tehtaan vartiotorni.
Raha ratkaisi ja Luonto hävisi.
🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭🏭
Viikon 39 Krapun aihe on MUUTOS.
100 sanan teksti. Otsikko mukaan lukien.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin.
Viikko aikaa.
20 kommenttia:
Todellakin, maisemat muuttuvat. Aina ei luonto kiitä, ehkä ihmiset, mikäli tehtaat tuottavat työpaikkoja ja elannon.
Vaikeita yhtälöitä.
SusuPetal, tästä on esimerkki ihan meidän läheltäkin. Vaikea dilemma todellakin. Aleksis Kivikö se sanoi että " Näin muuttuu maailma, Eskoseni".
Hyvä kirjoitus!
Noinhan luonto meiltä vähenee ja pian häviää kaikki komeat metsät.
Kiitos Cara! Se on jo nähtävissä,valitettavasti.
Tuo kuuluu sarjaan peruuttamattomat muutokset. Vaikka tehdas lopettaisi joskus.
Todentotta hyvä ja kantaa ottava krapu! Täälläpäin rakennetaan taas isoa uljasta ostoskeskusta, metsää kaadettu valtavakta alueelta ja joka kerta ohi ajaessani meljein itkettää raivosta!
Nämä asiat on peruuttamattomia kauheuksia! 💩
Juuri näin, satua alkavat olla ikimetsät vanhoine puineen ja vapainen koskineen. Mielikuvitusta saattaa kysyä sellaiselta, joka ei ole sadun maisemia nähnyt, kun paikkalla on tehtaita piippuinen, eikä vihreän vihreää.
Pasanen,näin on. Ja muut vaikutukset ympäristöön.Muutos on pysyvä.
sini😪 sepä se,ja kohta enää muistetakkaan mitä siinä oli,monelle tärkeä ulkoilupaikka,Lenkkitie,ehkä sienimetsä.
aimarii ja Satu alkaa olipa kerran...
Niin ihana kuvaus kertomuksen alussa 🌲 ennen kuin ahneiden öykkäripomojen kehittämät muutokset rikkoivat luonnon rauhan. Rahaa, ei rauhaa. Puut, sienet, ruoho... mennyttä.
Jep, olen usein miettinyt että vaikka koohkataan uusiutuvasta ja puhtaasta tekonologiasta, niin samalla tämä luonnon riistäminen jatkuu ihan samaan tahtiin kuin aiemminkin . Jossain oli juttua että ihmiskunta on tuhonnut olemassaolonsa aikana 10.000 muuta lajia sukupuuttoon, tietty tähän kuuluu kaikki pikkumönkiäiset ja muut mistä tavan ismoilla ja iitoilla ei ole tietoakaan. Tosi surullista kuitenkin.
Surullista se onkin Peppone, eikä niitä saa takaisin. Uskomatonta on luonnon lajien kato. Ihminen on kaikkein pahin uhka.
Rita näinhän se nykyään menee, vaikka toisaalta koetetaan säilyttää sitä luontokin, onneksi.
Suomen ikimetsistä on jäljellä vain muutama prosentti ja lisää vain hakataan. Se surettaa todella! Hieno ja kantaa ottava Krapu.
No,olipa siinä muutosta kerrakseen, ikävää muutosta, joka hyvinvoinnin vuoksi hävitti hyvinvoinnin.
AilaKaarina, kiitos, tällainen tarina tuli vain mieleen.
aino harjula, kuten sanotaan että ei mennyt aika koskaan palaa, mutta kiitos kommentistasi🍁
Yhdensuuntaisia nämä muutokset ovat olleet, vaikka joitakin koskia onkin alettu palauttaa luonnontilaan. Kovin pientä kokonaisuuteen nähden, mutta paikallisesti rikastuttavaa.
Orioulus aivan, mutta ja se on hyvä! Ja kun tarkemmin ajattelee ja esimerkkejä on ihan läheltäkin ( Tsernobyl) niin kyllä se luonto ottaa toisaalta tilansa takaisinkin.
Lähetä kommentti