Oma blogiluettelo

Lukuaika- laskuri

Päivän Sitaatti🌹

🌸 ❤️

PoP-Kalenteri

Vko MaTiKeToPeLaSu

lauantai 11. lokakuuta 2025

Virkattu Molla- nukke


Ihana virkattu Molla-nukke on jo vanha, 70-luvulta ja sen on virkannut serkkutyttö silloin minulle lahjaksi.

Näin se vaan on Molla kulkenut matkassani vuosikymmenten ajan vaikka yhteydet serkkutyttöön on katkennut ajat sitten.



Mollalla on ruskeat villalangasta tehdyt pitkät hiukset ponihännällä ja nappisilmät. Kasvot ja vartalon yläosa on  virkattu lilan värisestä villalangasta, kädet ja jalat ovat keltaista villalankaa. Yllään Mollalla on oranssinvärinen kangashame. Jalat ja kädet ovat ommeltu muuhun vartaloon langalla kiinni.

Mollan pituus on n. 27 cm.Sitä en osaa sanoa millä Molla on täytetty.

Molla-nukke viettää nyt eläkepäiviänsä hyllyllä poissa lasten leikeistä. Ihmeen hyvässä kunnossa nukke onkin ikäisekseen( 50v).

Ei voi kun ihailla serkkuni käsityötaitoa sillä itse en osannut siinä iässä virkata edes patalappua( eikä ollut haluakaan.) Muistelisin että olisin saanut tämän 10- vuotiaana ja hän oli minua nuorempi. Toisaalta saatan muistaa väärin mutta lapsia silloin oltiin vielä!


Onko sinulla säilynyt jotain mitä olet saanut joskus serkulta/ kummilta/ mummilta lahjaksi?



 

18 kommenttia:

Pöllö kirjoitti...

Hellyttävä Molla 💖

Minulla ei ole mitään sellaista mitä joku olisi minulle tehnyt, mutta siskoni oli 13-vuotias, kun Äiti täytti 50.
Sisko ei ollut, eikä ole vieläkään, käsityöihminen, mutta oli ilmeisesti ystävänsä avustuksella kutonut Äidille lahjaksi kuplavolkkarin! Sellaisen vajaa 15 cm pitkän. Siihen on kirjailtu ikkunat ja kaikki, sekä toiseen kylkeen muistaakseni "Onnea äiti" ja toiseen päivämäärä.

Päivi kirjoitti...

Kiitos Pöllö, niin minustakin💗Jos serkkulikka lukee tämän postauksen niin kiitos B, yllätyt varmaan että on säilynyt💗
On ollut varmaan Äidille ikimuistoinen ja ihana lahja😍Olen vielä säilyttänyt lasteni tekemiä lahjoja ja ei niitä voi kuin itku silmässä katsella kun muistot tulee. 😢olen vähän liikkis tälläisisä asioissa.

Rita A kirjoitti...

Liikuttavan ihana Mollamaija 💜 Näyttää maahanmuuttajalta. Minulla on äidin neuloma Oskari-pupu, varmaan olen blogannutkin siitä jossain vaiheessa. Siskolla oli Pentti-pupu.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Aivan ihana Millamaija ja kaikesta näkee, että on rakas ja paljon hellitty.

stansta kirjoitti...

Kiva Molla! Koitin muistella, mutta mieleen ei tule muuta kuin Ulla-nukke, jolle hoitomummo kutoi vaatteet. Olen esitellyt hänet blogissani. Kivaa sunnuntaita! 😊

Nila kirjoitti...

Minulla oli samanlainen molla jonka virkkasi kolme vuotta minua vanhempi siskoni . Sen nimi oli "Tätti" mihin lienee joutunut ja taisi olla silloin 50 luku. Ihana että sinulla on säästynyt.

RaijaAnnikki kirjoitti...

Ihana nukke.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Kiva Mollamaija ja hienoa, että se on säilynyt hyvänä vuosikymmeniä.
Minulla on enää jäljellä nukke, jonka isäni osti minulle joululahjaksi Tempon tavaratalosta Ruotsista ollessani viisi vuotias. Se on säilynyt hyvänä ja nuken silmätkin sulkeutuvat ja avautuvat vielä ihan entiseen malliin.

Terhi kirjoitti...

Nostalginen ihana nukke !

Minulla on tallessa ekaluokalla ? tehty kangasnukke joka on vähän "samanmallinen" .

Päivi kirjoitti...

Kiitos Rita💜Ihanat puput ja muistot, täytyykin etsiä se postaus😍

Päivi kirjoitti...

Kiitos enkuli, kyllä💜

Päivi kirjoitti...

Kiitos stansta💜täytyy etsiä se esittely, ihana että on Ulla-nulle säilynyt. Kiitos , tässä ehti jo viikko vaihtua niin mukavaa viikon alkua!

Päivi kirjoitti...

Nila, kiitos💜ihana molla varmaan ollut ja muistot, ihmettelen että on itselläni säästynyt.

Päivi kirjoitti...

Kiitos RaijaAnnikki💜

Päivi kirjoitti...

Kiitos Kruunuvuokko💜Olisi ihana nähdä postaus nukesta, on varmaan tosi hieno nukke ja ihana juttu että on säästynyt tallessa!

Päivi kirjoitti...

Kiitos Terhi💜Olisipa kiva nähdä postaus nukestasi!Kiva että on tallessa.

stansta kirjoitti...

Tuolla:
https://stansta.blogspot.com/2020/10/nimeni-on.html

Rva Kepponen kirjoitti...

Voi, miten suloinen lahja!
Minulla on paljonkin tallessa lapsena saamiani lahjoja, mutta mitään omatekoista ei taida enää olla. Pitkään säästelin kaapissani mummoni tekemää hienoa ruutukankaista vekkihametta ja siihen kuuluvaa liiviä. Sitten mummoni sai idean, että hän halusi antaa ne eteenpäin hänellä käyneen kotiavustajan tyttärelle. En tajunnut tuolloin vastustaa tuota, nyt vähän harmittelee.