Vanha puinen kirnu on muisto maalta Pohjois-Karjalasta. Kirnulla on edesmennyt mummoni Aili ja ehkä Aili-mummon äitikin kirnunnut voita.
Maalta isäni kotoa on kirnu kulkeutunut hänen tuomana 50 vuotta sitten lapsuuden kotiini ja nyt se koristaa minun kotiani. Muistelisin että 1970-luvulla oli tapana käyttää vanhoja kirnuja sateenvarjotelineinä ja meilläkin se silloin oli siinä käytössä.
Kirnu on maalaamatonta puuta( mäntyä) ja siinä on kolme puista vannetta.
Kirnun mitat ovat: Koko korkeus 65,5 cm, halkaisija 20,5 cm. korkeus 50 cm.
Kirnun kädensija on ajan saatossa mukavan sileäksi hioutunut.
Tekijästä ei ole tietoa mutta kirnulla alkaa olla ikää jo kohta 100 vuotta( ellei enemmänkin).
Katoavaa kansanperinnettä ja tunnearvoltaan mittaamaton.
Kirnun lyhyt historia:
"Kalannin ja Lohjan kirkkojen kalkkimaalauksissa , pois edellinen vuodelta 1470 ja jälkimmäinen valmistui 1500- luvun toisella vuosikymmenellä, on kuvattu kirnuava emäntä. Mainitut kuvat osoittavat että kirnu oli käytössä jo keskiajalla." LÄHDE: Kirnu 2
"Käyttötapa: Maidosta erotetusta kermasta tehtiin voita kirnussa, jossa kermaa vatkattiin( kirnuttiin) männällä. Kirnu oli esim. korkea ja kapea kimpiastia, jossa mäntää liikuteltiin käsivoimin ylös ja alas." LÄHDE: Finna.fi/ Kirnu
"Ylöspäin levenevä kimpiastia. Kirnussa on vanteet kolmessa paikassa. Ylhäällä on yksi vanne jonka päät ovat ristikkäin. Kirnun kesikohdalla on kaksi vannetta ja samoin alhaalla. Näidenkin päät ovat ristikkäin mutta kahden alimmaisen vanteen päät ovat lisäksi rautalangalla sidotut. Mäntäpuu pyöreä ja sitä ympäröivä ja sitä ympäröivä rautavanne. Mäntäpuussa on kahdeksan pyöreää reikää."
"Kirnussa saattaa olla kansi, jossa on mäntää varten reikä."LÄHDE: Finna.fi/ Kirnu 2
Kimpiastia-linkistä pääset lukemaan Finnan sivuille tarkemmin mikä se kimpiastia on.
Kirnustani puuttuu mäntä ja kansi mutta on ehjä ja kauniisti ajan patinoima.
Luettavaksi muuten vaan:
https://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/
2 kommenttia:
Tuolla kirnulla alkaa olla jo oikeasti arvoa, koska tässä hiljakkoin olin eräässä vanhassa talossa jossa oli harrastettu karjan kasvatusta vuodesta kivi ja keppi. Sinne tili joku kiertävä äijä joka oli kiinnostunut vanhoista kamoista kuten kirnut rukit yms. ja isäntä myi sille yhden kirnun (paljon huonokuntoisempi kuin tuo sinun) 120,- euroon ja kolme haravaa (puuharavat joiden piikitkin olivat puusta) a' 60,- euroa kappale. Naapurista lähti vanha kasmasiini (pyörillä oleva, suht hyväkuntoinen) 3500,- euroon joten joo, jos olis kyseistä materiaalia niin tietäisin mitä tehdä.
Peppone, enpä ole ajatellut tuolta kannalta,siis rahallista arvoa. Minulle tunnearvoa, jännä ajatella että mummi tuolla voita kirnunnut,toin oli hänellä sitten se separaattori.
Lähetä kommentti