Vanha puinen kirnu on muisto maalta Pohjois-Karjalasta. Kirnulla on edesmennyt mummoni Aili ja ehkä Aili-mummon äitikin kirnunnut voita.
Maalta isäni kotoa on kirnu kulkeutunut hänen tuomana 50 vuotta sitten lapsuuden kotiini ja nyt se koristaa minun kotiani. Muistelisin että 1970-luvulla oli tapana käyttää vanhoja kirnuja sateenvarjotelineinä ja meilläkin se silloin oli siinä käytössä.
Kirnu on maalaamatonta puuta( mäntyä) ja siinä on kolme puista vannetta.
Kirnun mitat ovat: Koko korkeus 65,5 cm, halkaisija 20,5 cm. korkeus 50 cm.
Kirnun kädensija on ajan saatossa mukavan sileäksi hioutunut.
Tekijästä ei ole tietoa mutta kirnulla alkaa olla ikää jo kohta 100 vuotta( ellei enemmänkin).
Katoavaa kansanperinnettä ja tunnearvoltaan mittaamaton.
Kirnun lyhyt historia:
"Kalannin ja Lohjan kirkkojen kalkkimaalauksissa , pois edellinen vuodelta 1470 ja jälkimmäinen valmistui 1500- luvun toisella vuosikymmenellä, on kuvattu kirnuava emäntä. Mainitut kuvat osoittavat että kirnu oli käytössä jo keskiajalla." LÄHDE: Kirnu 2
"Käyttötapa: Maidosta erotetusta kermasta tehtiin voita kirnussa, jossa kermaa vatkattiin( kirnuttiin) männällä. Kirnu oli esim. korkea ja kapea kimpiastia, jossa mäntää liikuteltiin käsivoimin ylös ja alas." LÄHDE: Finna.fi/ Kirnu
"Ylöspäin levenevä kimpiastia. Kirnussa on vanteet kolmessa paikassa. Ylhäällä on yksi vanne jonka päät ovat ristikkäin. Kirnun kesikohdalla on kaksi vannetta ja samoin alhaalla. Näidenkin päät ovat ristikkäin mutta kahden alimmaisen vanteen päät ovat lisäksi rautalangalla sidotut. Mäntäpuu pyöreä ja sitä ympäröivä ja sitä ympäröivä rautavanne. Mäntäpuussa on kahdeksan pyöreää reikää."
"Kirnussa saattaa olla kansi, jossa on mäntää varten reikä."LÄHDE: Finna.fi/ Kirnu 2
Kimpiastia-linkistä pääset lukemaan Finnan sivuille tarkemmin mikä se kimpiastia on.
Kirnustani puuttuu mäntä ja kansi mutta on ehjä ja kauniisti ajan patinoima.
Luettavaksi muuten vaan:
https://www.kalevalaistennaistenliitto.fi/
19 kommenttia:
Tuolla kirnulla alkaa olla jo oikeasti arvoa, koska tässä hiljakkoin olin eräässä vanhassa talossa jossa oli harrastettu karjan kasvatusta vuodesta kivi ja keppi. Sinne tili joku kiertävä äijä joka oli kiinnostunut vanhoista kamoista kuten kirnut rukit yms. ja isäntä myi sille yhden kirnun (paljon huonokuntoisempi kuin tuo sinun) 120,- euroon ja kolme haravaa (puuharavat joiden piikitkin olivat puusta) a' 60,- euroa kappale. Naapurista lähti vanha kasmasiini (pyörillä oleva, suht hyväkuntoinen) 3500,- euroon joten joo, jos olis kyseistä materiaalia niin tietäisin mitä tehdä.
Peppone, enpä ole ajatellut tuolta kannalta,siis rahallista arvoa. Minulle tunnearvoa, jännä ajatella että mummi tuolla voita kirnunnut,toin oli hänellä sitten se separaattori.
Mitä nyt googlettelin huvikseni hintoja niin about 50 e oli hp. En tiedä toteutuneista hintoja sitten.
Meikätytön käsivoimilla taitaisi jäädä voit saamatta.
Hieno keksintö sinänsä tuollainen kirnu ja vointeko.
Kyllä ennen muinoin on sitä askaretta riittänyt aamusta iltaan kun ajattelee miten vaikkapa voi kirnuttiin itse eikä sekään ihan tuosta vaan syntynyt. Oli käsitreeniä samalla :-).
Mutta ihanaa, että tuo vanha esine on tallessa ja pidät sitä arvossaan.
Ymmärrän että kirnulla on tunnearvoa eikä kaikkea todellakaan tarvitse muuttaa rahaksi.
Muistan kun mummolan tuvassa oli tuommoinen kirnu, en tiedä oliko koskaan käytössä mutta ainakin koristeena !
Komea kirnu! Mummollani oli hänen oma kirnunsa mukanaan kodeissaan koko elämänsä loppuun saakka.
Osaa maaseudun käyttötavaroista mummo säilytti mökillä ja harmillisesti mökkimurron yhteydessä ne vietiin kaikki :(
Rita A, eikö olekin! Ehkä sekin oli tekniikkalaji eikä niinkään voima? 😁Muistan kyllä miten mummolla oli myös separaattori sitten millä sai tehtyä kermaa. Oli jännä seurata vierestä ja muistan sen surinan ja hurinan mitä se vehje piti.
Terhi, totta, ei ollut nykyajan helpottavia laitteita. Isän siskolla oli 12 lasta ja asuivat pienessä torpassa maalla keskellä ei mitään mukavuuksia niin siinä oli tädillä kyllä kädet täynnä työtä! Ja kyllä, arvostan!
Peppone🥰
Suvi, varmaan joskus ollut, mutta uudet vempaimet syrjäyttäneet entiset. Mutta kiva jos säilyi sitten edes koristeena 😄
Rva Kepponen, voi harmi sentään, olipas huono onni😳Kirnu oli selkeästi mummollesi tärkeä loppuun asti! Olisi hauska tietää kuka on tuon minun kirnuni on tehnyt, luulen että silloin kaikki valmistettiin itse eikä ostettu kaupasta mutta tarina ei kerro eikä tule koskaan kertomaankaan.
Harvoin enää kirnuja näkee. Valitettavasti.
sami niilola, eipä taida ei, nykykodeissa ainakaan mutta minä kun olen tällainen kaiken säilyttäjä niin on mukana kulkenut läpi vuosien, ihme kyllä.
Voi miten ihana esine! Ei pelkkä esine sinulle, vaan myös tarina, historia ❤️
Minä olen ollut varmaan jotain päälle 9-vuotias ja siitä eteenpäin, kun mummo pisti minut separaattorin ääreen, vuorotellen setieni (5 ja 9 vuotta minua vanhempia) kanssa ja sen jälkeen uudemman mallin kirnun kampeen voita kirnuamaan 😊
Lapsena osasin tehdä kaikenlaisia muita kotitöitä, mutta en kutoa - nyt on toisin päin: sukkapuikot ja pöytäsirkkeli, naulain ja muut vempaimet pysyy käsissä, mutta keittiöhommat on vähän niin ja näin 😂
Pöllö kiitos💛💛Mukavia muistoja sinulla, En ole ihan itse varma mutta muistaakseni mummonikin antoi ainakin koettaa separaattoria , kirnulla kirnunnut en ole koskaan. Lapsena sitä laitettiin tekemään mihin kynnelle kykeni. Minulla kotityötkin sujuu mutta suikkapuikot nou nou😂
WAu mikä aarre jälleen 💖
Silkku, muistojen aarre ainakin💛
Lähetä kommentti